Ennen kuin alan kertomaan omasta elämästäni ja menneestä ja tulevasta, kerron ensin joitan seikkoja itsestäni. Olen aina halunnut kirjoittaa omasta elämästäni ja ajatuksistani muille ja koen pystyväni siihe, varsinkin näin blogin luodessani, sillä päiväkirjaa kirjoittaessani, ajatukseni tuntuvat jokseenkin tympeiltä ja siltä ettei ajatustaan enään kulkisi ja sormet jähmettyisivät paikoilleen. Ryhdyin siis tähän ja taas jälleen yksi uusi haaste elämässäni.

Olen 14-vuotias tyttö Hämeenlinnasta. Minulla on tällä hetkellä vaaleat hiukset ja olen n. 165cm pitkä. Minulla on ollut syntymästä asti huulihalkio ja näkyvä syntymävika keskellä kasvojani, mutta jokaisella ihmisellä on oma persoonansa ja sitä täytyy arvostaa ja oppia elämään sen kanssa, vai..?
Harrastan lentopalloa ja ratsastusta ja olen muutenkin liikunnallinen ihminen ja olen harrastanut mm. jalkapalloa, pesäpalloa, sulkapalloa ja hiphoppia ja muita sen sellaisia. Mutta lentopallo on minulle se pysyvin ja tärkein, johon pyrin panostamaan täysillä ja täyttämään niin myös omat, niin myön valmentajienkin tavoitteet minua kohtaan.

Perheeseeni kuuluu pikkuveli, isosisko, isoveli(puoli) minulle silti kuin oikea veli, äiti, isä ja tietenkin perheeseen kuuluvat lemmikin: koira Max, kissa Miku, Hamsteri Jali ja kani Rusko. Kaikkia rakastetaan ja arvostetaan tasavertaisina ja pidetään huolta ja annetaan kullan arvoinen koti ja perhe.

Olen luonteeltani mukava ja ystävällinen, mutta joskus ehkä hieman kärsimätön. Mutta onneksi olen pitkäpinnainen ja siedän tilanteita kuin tilanteita ilman, että hermostun niihin totaallisesti jo parin minuutin sisään. Arvostan elämää ja sen jokaista asiaa, jokaista tietenkin erilailla, mutta pyrin luomaan positiivisuutta ja valoa pimeäänkin ja tekemään niin miten itse haluaisin minulle tehtävän. Arvostus muita ihmisiä kohtaan on todella tärkeää..mitä jos sitä ei olisi kenelläkään? Kaikki pyörisivät vain oman napansa ympärillä. On tärkeää arvostaa muita ja oppia tuntemaan erilaisia persoonia ja elämään erilaisissa tilanteissa, erilaisissa ilmapiireissä. Arvostusta voi osoittaa kuuntelemalla tai hiljentymällä esimerkiksi vanhempia ihmisiä tai muilla keinoilla, mutta muistakaa arvostaa niin elämiä, ihmisiä ja ennen kaikke elämäänne! Olette sen ansainneet.

Pidän hyvän huolen ystävistäni ja läheisistäni ja se tekee itsellekkin hyvää, mutta silti tulee muistaa pitää myös huolta itsestään. Ajatella ja pohtia mitä omassa elämässä tapahtuu ja mitä siinä voisi tapahtua. Toteuttaa haaveita ja elää niiden lumoissa. Mutta mitä ikinä elämässä tapahtuukin, olisi se sitten jotain huonoakin, ei tule koskaan antaa pimeän vallata itseään. Vaikka joskus tippuisikin maan pohjalle, voi sieltä nousta taas maan pinnalle auringon valoon! Pitäkää huoli itsestänne, mutta myös muista ja muistakaa kunnioittaa häntä, joka teille elämänne on antanut ja arvostakaa joka ainutta asiaanne ja päiväänne elämässänne. Meidän tulee pysyä lujina ja vahvoina myös vastoinkäymisissäkin ja luottaa siihen, että Jumala auttaa meidän ylös, taas maan pinnalle eikä jätä meitä heitteille. Olemme kaikki Jumalan lapsia ja niinä me myös pysymme, olemme aina turvassa Jumalan kämmenellä, jos vain uskomme siihen. Usko on meidän valttimme, mutta elämisen talvitsee myös muutakin; vahvuuden, hellyyden, arvostamisen, anteksiannon ja rakkauden.