Nyt on sitten loma ohi ja viikko koulua jo mennyt. Huhhuh! Olen aivan puhki ja pakko sanoa, että väsyttää aivan sairaasti, mutta se johtuneen kenties siitä että lomalla unirytmi tuppasi menemään hieman sekaisin, mutta kyllä tähän arkeen alkaa ja pikkuhiljaa tottua. Koulussa nähnyt taas kavereita paljon ja vaihtanut kuulumisia heidän kanssaan ja mukavaa on olla taas koulussa, vaikka niin en useastikkaan sano, mutta ei sitä lomalla paljoa kauempaa olisi jaksanut olla kun lomakin kesti huimat kaksi ja puoli viikkoa. Läksyjä tuppaa ja kokeita luvassa paljonkin kun kohta vaihtuneen taas jakso ja harkoissakin pitäisi jaksaa käydä ja keskittyä kun sm:ssä olemme ja seuraavat pelit kuun lopussa pieksämäellä ja tulevia pelejä kouvolassa ja suomussalmella. Kaukana sanon minä, mutta mukavaa vaihtelua. Mutta eipä tässä sitten mitään ihmeempiä ole tullut puuhailtua, arkeen totuttelemista ja kavereiden kanssa olemista. Mutta leppoisaa arkea kaikille :)

Niin se on taas mennyt yksi kokonainen vuosi! Aika on mennyt hurjan nopeasti ja paljon on sattunut ja tapahtunut ja moniin uusiin ihmisiin olen saanut tutustua ja kokoenut ja oppinut kaikkea uutta. Joulukin meni taas hurjan nopeasti, mutta siitäkin selvittiin taas syöden kinkkua ja muita jouluruokia ja nautimalla yhteisestä olosta läheisten kanssa. Uusi vuosikin meni ja raketit olivat mitä kauniimpia ja siinähän se meni kavereiden ja muiden ystävien kanssa juhlistaen ja yhdessä olemalla ja pitämällä hauskaa. Katsotaanpa sitten mitä tämä vuosi tuo tullessaan ((:

 

Joulu meni ja se vietettiin läheisten sukulaisten kanssa, mutta kohta onkin jo taas seuraava joulu. Lahjoja saatiin, enemmän mitä olin edes odottanut tai toivonutkaa ja olisi minulle kyllä vähempikin riittänyt. Lahjakortteja ja rahaa tuli, vaatteita, suklaata tietenkin aivan järkyttävän suuri määrä, en edes tiedä millä selviän niistä kaikista, joidenkin artistien levyjä, pari dvd:tä ja omaan harrastukseeni liittyviä tavaroita, mm. lentopalloon. Kinkkua tuli syötyä oikein kunnolla ja muitakin jouluruokia, ja kyllähän sitä kohta joutais ottaa kunnon liikuntakuuri jotta liikakilot kariutuisivat pois, mitä niitä nyt onkin kertynyt. Siispä kesäkuntoon ja pakkohan se on kun ripillekkin ensi kesänä pääsen, ja eipä se mekkokaan melkein päälle enään mennyt kun sitä kokeilin, mutta niskasta kiinni ja liikkumaan. Illalla saunoimme ja pelasimme perheen kesken vielä paria lautapeliä ja katselimme telkasta ohjelmia mitä nyt tulikin, aivan hullu määrä elokuvia eihän siinä muuta kerennytkään melkein tekemään kun telkkaa katselemaan. Ennen ruokaa kävimme hautausmaalla viemään haudoille kynttilät. Joulu sujui mukavasti ja kaikilla oli kivaa ja lunta senkun satoi vieläkin, ja ei se kovin nopeasti siitä loppunut, mutta kyllähän sitä jouluna pitää lunta olla! ;)



Siinä vielä kuva meidän pikku Maxista jouluna, rusetti kaulassa tottakai. Hieman tärähtänyt kuva, mutta ei se poika malttanut paikalla olla sitten millään kun oli kokoajan menossa saamiensa uusien lelujen perässä ja isojen herkkuluiden lumoissa se oli koko jouluaaton ja vieläkin on. Itse se pikkupoika pakettinsa avasi ja hyvin se sujui, kun intoa varsinkin riitti. Max on noin vuoden ja neljän kuukauden ikäinen tällä hetkellä ja rodultaan mittelspitz, yksi saksan pystykorvista, tempperamenttia kyllä siis riittää ja oma tahto on sillä pojalla kova, ja onhan hänellekkin kinkkua toki annettu ja nyt pari päivää sitten poika sai kunnon luun meidän kinkusta ja sitä se nyt on kalunnut innolla jo nämä pari päivää.



Nyt on sitten uusi vuosikin juhlittu ja seuraavaa vuotta eletään. Vietin alkuillan kolmen kaverini kanssa, kunnes tulin kotiin ja menimme hyvien perhetuttujemme luokse, juttelimme ja puhuimme kaikesta ja katselimme telkkaa ja minä olin heidän lastensa kanssa. Monet ampuivat raketteja, mutta minä olin päättänyt että en ampuisi yhtään, enkä itse raaskisi käyttää rahojani moiseen. Toisten ampumat raketit olivat kylläkin hohtavan kauniita ja niitä riitti koko illan ja loppu illasta saimme vielä lisää raketteja eräältä naapurilta jotka kaverini ampuivat. Ilta meni hyvin, eikä ulkonakaan loppujen lopuksi ollut edes kylmä ja siellä pärjäsi hyvin vaikkei pipoakaan päässä ollut. Olimme naapuruston kanssa tiemme kääntöpaikalla johonkin puoli kolmeen asti, kun päätimme kaikki hyvissä mielin lähteä nukkumaan ja odottamaan seuraavaa päivää. Enne lähtöäni toivotin vielä hyvät uudet vuodet kaikille ja lähdin sitten sisälle päin odottamaan huomista ja katsomaan mitä se tuo tullessaan. :)

Mutta huhhuh. Niin se vaan on, joulu ja uusi vuosi meni ja niin koko viime vuosikin ja kuinka ollakkaan, nyt on vuosi 2011 ja kinkkuakin vielä jonkin verran jäljellä. Niin se aika vaan menee, aivan kuin olisin juuri mennyt ensimmäiselle luokalle. Mutta uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös se niin yleensä mene ;p uuden vuoden lupausta en ole vielä luvannut, mutta eiköhän sekin tule kohta puoliin tehtyä. Näin hieman jälkikäteen kuitenkin vielä kaikille hyvää uutta vuotta, ja muistakaa nauttia tästä vuodesta ja sen jokaisesta hetkestä. Aika menee, mutta sitä ei saa koskaan takaisin, joten tehkää se mitä pitää tehdä. Hyvää tätä vuotta siis kaikille! ((:




 

Sitä on sitten taas jälleen kerran vierähtänyt yksi vuosi ja huhhuh kuinka nopeasti aika onkaan mennyt ja niin paljon on kerenyt sattua ja tapahtua. Kavereita on tullut lisää ja kaikki ovat muuttuneet hirveästi, mutta onneksi parempaan suuntaan ja monista ihmisistä on tullut minulle läheisimpiä ja rakkaampia. Näin joulun alla on ollut taas paljon puuhaa: siivoamista, lahjojen ostoa, korttien tekemistä, leipomista ja no tietenkin kokeisiin lukemista, mitä nyt näin joulun alla parit kokeet on. Myös koulun joulujuhlaan on tarvinnun hieman panostaa, sillä pidämme muiden bändikurssilaisten kanssa musiikkiesityksen, jossa minä itse soitan syntikkaa. En itse olisi kostaan uskonut soittavani syntikkaa, sillä en koskaan ole ollut kiinnostunut pianon soitosta tai edes osannut soittaa mitään! Mutta itseasiassa, se on aika mukavaa ja voisin soittaa sitä jatkossakin...katsoo nyt mitä itse esityksestä tulee. Huomenna kenraalit ja keskiviikkona itse joulujuhla ja oikea esitys.. jos vaikka nauhalle ottaisi kun ystäväni Lammilta tahtoisi nähdä sen ((:

Käväisimpä sitten tässä eilen laulelemassa kauneimpia joululauluja Hämeenlinnan pääkirkossa ja pakko myötää, se teki hyvää. Laulut olivat kauniita ja tuttuja ja niitä oli helppo laulaa muiden mukana. Ylhäällä on kuva tämän vuoden kauneimmat joululaulut vihosta, joka sisältää kaikki kauneimmat joululaulit, jossa oli mm: maa on niin kaunis, jouluyö juhlayö, joulupuu on rakennettu, heinillä härkien kaukalon ja varpunen jouluaamuna. Tilaisuudesta oli myös hyötyä ensi kesänä olevaan rippikouluuni, sillä sain riparipassiini merkinnän ja onnekseni, kaikki tilaisuudet käyty, eikä tarvitse enään viikonloppuisin herätä aikaisin aamulla kirkkoon, vaikka olihan se ihan mukavaa vaihtelua.



Näin joulun alla on tullut sitten aherrettua oikein kunnolla, ainakin näin korttien ohella. Kortteja tein kavereilleni, minua opettaneille opettajille, läheisimmille sukulaisille, perheenjäsenille ja parille muulle tutulle ja kortteja tulikin tehtyä yhteensä 36 kappaletta..melkein loppui materiaalit kesken, mutta loppuun asti selvittiin (: Tänään vein osan korteista jo perille, mutta jospa huomenna saisi viimeisetkin jaettua niin ei jäisi viimetippaan. Eipä noiden korttien tekemisessä mennytkään kuin yksi kokonainen ilta, kun niitä ahkerasti teki musiikkia kuunnellen.



On sitä tullut sitten hieman jouluostoksillakin käytyä, vaikka eihän lahjat tärkeimpiä ole, vaan se ajatus ja yhdessä olo läheisten ihmisten kanssa. Lahjat ostin kuitenkin vanhemmilleni, sisaruksilleni, mummuille ja papoille ja parhaimmille ystävilleni. Lahjat mitkä ostin kaikille, ovat aivan normaalit, tietenkin ainutlaatuiset, mutta parhaille kavereilleni tahdoin ostaa jotakin omalaatuista ja kehittää niistä omanlaiseni..kuvaa niistä ei ole, mutta kertomallakin saa paljon aikaan. Ostin heille sydämen muotoiset rasiat jonka pohjalle liimasin punaisen paperin rasian kuvion mukaan ja siihen liimasin minusta ja ystävästäni yhteiskuvat ja piirsin kehykset ympärille. Rasian täytin ranskanpastilleilla ja rasiaan laitoin kolme kynttilää jotka tuiksuivat aivan erinomaiselta ja toivat joulun mieleen, ja kynttilöihin piirsin päälle vielä kaikkiin sydämet.
Näin loppuun vielä suosikki joululauluni sanat:

Joulu on taas:

“Niityllä lunta, hiljaiset kadut.
Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt!
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.
Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen,
tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt!
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.
Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen,
tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on.

Ikuisen joulun jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä juhlaa, et joulupöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt!
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.
Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen,
tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on."

Sydämellistä, rauhallista ja ikimuistoista joulua ja onnellista uuttavuotta kaikille jo näin hieman etukäteen! (:


 

 

Jo noin kolme viikkoa sitten menetin itselleni hyvin rakkaan ihmisen elämästäni, kummitätini. Vietimme eilen hänen hautajaisiaan surullisin tunnelmin, häneen muistoaan ikuistaen.

Hän oli aina niin iloinen ja positiivinen, kun voi ihminen olla ja jaksoi kannustaa muita omasta sairaudestaan huolimatta. Hänellä oli suuret kivut, mutta hän eli yksi päivä kerrallaan ja siinä toivossa, jotta näkisi hänen nuorimman lapsensa menevän kouluun. Hän rikkoi lääketieteen menetelmiä, sillä noin kuusi vuotta sitten, hänelle kerrotiin sairaalassa, että hän ei eläisi kauaa ja jokainen päivä voisi olla kohtalokas ja että hän ei näkisi nuorimman lapsensa ensimmäistä koulupäivää. Mutta toisin kävi. Hän taiseli ja sanoi aina kaikille ystävilleen ja läheisilleen, että elämä on elämistä varten ja jokainen päivä ja yö täytyy elää täysillä ja ikimuistoistaa.
Hän keräsi ympärilleen paljon ihmisiä ja hänen ympärillään hohti kuin siinä olisi ollut enkelin kehä. Kaikki hänen läheiset ja ystävänsä ihmettelivät, miten hän oikein pystyi tuohon, mutta joillekkin ihmisille jumala on antanut jaksamisen ja taistelemisen lahjana. Mutta kummitätini ei kuollut, hän vain nukkuu ja lepää rauhassa ja pääsee seuraavaan elämään, jossa tapaamme vielä uudestaan. Kadehtikoon ne ihmiset meitä, jotka eivät häntä tunteneet, sillä heiltä jäi kokematta täydellisen kummitädin, ystävän, siskon, serkun tai muun läheisen rooli täydellisen ihmisen rinnalta, joka jaksoi viimeiseen päiväänsä asti kehua muita ja iloita muiden puolesta ja kannustaa heitä ja elämään rohkeasti ja reippaasti ja taistelemaan pahojakin asioita vastaan.

Vietin itse paljon aikaa hänen kanssaan, varsinkin nyt näin hänen viimeisinä hetkinään, mutta silti tuntuu, että teinkö sittenkään tarpeeksi? Mitä olisinkaan voinut tehdä toisin? Hänellä oli ainutlaatuinen arvostamisen ja luonnollisuudet olemuksen kyky ja hän tiesi aina mitä teki. Huonot uutisetkin kuullessaan hän ei jättänyt itseään niiden varjoon, vaan eli niiden kanssa täysillä kaikkien vaikeidenkin aikojen läpi.

Tunne mikä minulla tällä hetkellä on, on sanoin kuvailematon. On oikein ikävöidä ja surra menetyksen jälkeen, jopa myöhemminkin, mutta mitä jos joskus unohtaakin sen mitä on menettänyt? Enkö silloin rakastanutkaan häntä oikeasti tai välittänytkään hänestä? Ei, en voisi elää ilman kummitätini muistoa sydämmessäni, sillä hänen muistonsa lämmittää ja auttaa minua ymmärtämään itseäni ja pääsemään yli vaikeistakin asioista. Hän ymmärsi minua ja auttoi minua ongelmissani ja elämäni esteissä, sillä hänelle oli helppo puhua mistä vain, sillä hän ymmärsi aina. Hänellä oli suuri sydän, suurin minkä olen ikinä nähnyt tai tuntenutkaan. Hänen ilonsa, lämpönsä, positiivisuutensa ja ystävällisyytensä tunsi jo kauas. Hän ei ikinä kiltänyt kipujaan, mutta ei myöskään antanut niiden vallata sisimpäänsä. Kummitätini piti myös blogia, joka on jo monen vuoden ajalta, joka kertoo hänen sairaudestaan ja elämästään sen ohella ja sen lisäksi neuleista, mitä hän jaksoi tehdä viimeiseen päiväänsä asti.
http://tiineuleet.vuodatus.net/ siinä on osoite kummitätini omaan blogiin, jota hän piti.

Mitä sitten opin häneltä? Opin että tässä maailmassa elämä on elämistä varten ja sen jokainen minuutti ja sekuntti täytyy elää täysillä jokaista hetkeä arvostaen. Elämässä tulee olla kärsivällinen, eikä saa antaa pimeän vallata sisimpäänsä. Vahvuus on Jumalan antama lahja, jota ei kaikilla ole, mutta se kenellä se on..arvostakaa sitä! Arvostakaa jokaista asiaa mitä teillä on ja älkää menettäkö uskoanne tai toivoanne missään vaiheessa!

Kummisetäni..en voinut olla itkemättä tänään, kun näin hänet kirkossa hänen nuorin lapsi sylissään itkien ja kaksi vanhempaa lasta vieressä, jotka olivat juuri menettäneet äidin. En voi kuvailla miltä heistä tuntuu, mutta heidän tulee olla vahvoja. He ovat kestäneet kaikki mahdolliset alamäet ja esteen mitä heidän elämänsä varrelle on tullut, mutta jossain vaiheessa tien päässä on se viimeinen este, joka on liian suuri ylitettäväksi.

Kummitätini eli onnellisena ja oli loppujenlopuksi tyytyväinen saatuvuksistaan, ja olin itkeä kun näin hänen ilon kyyneleensä, kun hän näki nuorimman lapsensa menevän kouluun ensimmäistä kertaa, jonka tähden hän oli niin kovasti taistellut. Tällä hektellä nuorin lapsi käy 2. luokkaa. Hänelle oli ylikaiken vaikeaa kertoa sairaudestaan nuorimmalle lapselle ja kun hän kertoi ja nuorin lapsi alkoi vallan itkeä äitinsä sylissä, ei kummitätini ollut siinä tilateessa helppoa olla. Kaikki lapset heidän perheessään menettivät liian nuorina äitinsä, enkä voi verrata omaa suruani ja ikävääni heihin. Mutta koskaan en tule unohtamaan hänen kasvojaan ja persoonaansa minun sydämestäni. Toista hänen kaltaistaan ja vertaistaan ystävää ei tule kukaan koskaan löytämään ja mitä kummitätinä tulee...hän oli niistä se täydellisin! Nyt hän saa levätä rauhassa Jumalan kämmenellä, jossa hänen on hyvä olla ja kulkea mukana meidän kaikkien sydämissä. Jonain päivänä tapaamme jälleen ja saan viettää aikaa hänen kanssaan, mutta aina...aina hän kulkee mukana sydämessäni, minne ikinä kuljenkin. Hänen ei tarvitse tuntea enään kipujaan..ehkä hänen onkin helpompi olla taivaassa Jumalan rinnalla, mutta silti sydämestäni puuttuu jotain suurta ja kaunista. Olet aina oma suojelusenkelini, lepää rauhassa!


Jumalan kämmenellä:                  Maa on niin kaunis:


Jumalan kämmenellä,                                    Maa on niin kaunis,
ei pelkää lintunen,                                      kirkas Luojan taivas,
Jumalan kämmenellä,                                  ihana on sielujen toiviotie.
ei pelkää ihminen,                                       Maailman kautta
kaikille tilaa riittää,                                    kuljemme laulain,
kaikille paikkoja on;                                   taivasta kohti matka vie.
Jumalan kämmenellä,
ei kukaan ole turvaton.                                Kiitävi aika,
                                                                vierähtävät vuodet,
Jumala meitä kutsuu,                                   vierähtävät vuodet,
nyt suojaan turvaisaan,                                miespolvet vaipuvat unholaan.
Jumala meitä kutsuu,                                   Kirkasna aina, sielujen laulun
ja kantaa voimallaan,                                  taivainen sointu säilyy vaan.
milloinkaan ei hän hylkää,
lastensa kanssa Hän on,                               Enkelit ensin, paimenille lauloi,
Jumalan kämmenellä,                                  sielusta sieluhun kaiku soi:
ei kukaan ole turvaton.                                           Kunnia Herran, maassa nyt rauha,                           
                                                                                     kun Jeesus meille armon toi.   



Runo taivaisiin:

"Auringon viimeiset terälehdet
värjäävät elämäni taivaanrannan"

"Auringon ja kuun välissä
maan suloisessa syleilyssä
  -minä vaellan"

"Kävelen pitkää hiekkarantaa, ajatukseni kauas kantaa,
tuuli hengittää niskaan ja kuiskaa kauniin soinnun,
lämpösi ja läsnäolosi täyttänyt sydämeni on,
pysy siinä ja ole mun"

"Rakkaus tää lähtee kuin lentämään, tuulien mukaan hengitykses perään,
tule takas ja sano rakas, mä oon tässä nyt ja aina"

"Vaik´mä lepäämään jäin, mä lennän ja oon sun sylissäin,
rakkautein mä sulle annan ja hellyyttäin pois en kanna"

"Nyt kyyhkysenä mä tuulien mukana lennän,
mutta luotas sun lemmen en pois voi mennä,
mä enkelten valtakunnas, Jumalan kämmenellä,
on elämä kuin valokehäs ympärillä"

"Sä luotani lensit, en kerennyt kunnolla edes hyvästellä,
kaipaan sua, en rakkauttas, lämpöös ja turvaas korjata voi edes enkelsiivillä,
lepää rauhassa ja levollisesti pilvies päällä,
seuraa ja suojele meitä täällä maan päällä"

"Odota hetki, mä vielä luokses tuun,
en sua elämään taivaaseen yksin voi jättää,
mä tuun, kunnes aika koittaa, mä seuraan sua ja pystyn taas tuntemaan
hellyytes ja lämpön rinnoissain ja rauhan sieluuni mä sain,
sydämein on sun, vie se sinne minne Jumalan kämmen sinun sielusi siirsi"

"Kohta sut jo nähdä taas saan, ja sydämemme yhdessä pysyy ainiaan,
suljemme ne rasiaan, rakkautta jakamaan kun se avataan,
siivillemme nousemme, kauniisti kaarramme ilmojen halki, sinun lämpös,
rakkautes, ystävällisyytes ja hellyytes perässä kulkee ain"

"Lepää rauhassa, lennä ilmojen halki ja etsi se mitä rakastat"

"Koskaan ei ole ollut aika sanoa sinulle hyvästi, vaan nyt oli aika sanoa näkemiin,
sillä et ole poissa, olet sydämessäin, jossa pysyt ainiain"

"Nuku nyt, niin jaksat herätä taas pirteänä, kaiken voittaneena, puhtaana
Jumalan ja enkelten siipien päältä"

"Vain ja ainoastaan sinulle, aina sydämessäin pysyväin kummitätini!" ♥

-Rakastaen ja muistoasi kunnioitten ja hyväillen, kummityttösi Julia

 

Ennen kuin alan kertomaan omasta elämästäni ja menneestä ja tulevasta, kerron ensin joitan seikkoja itsestäni. Olen aina halunnut kirjoittaa omasta elämästäni ja ajatuksistani muille ja koen pystyväni siihe, varsinkin näin blogin luodessani, sillä päiväkirjaa kirjoittaessani, ajatukseni tuntuvat jokseenkin tympeiltä ja siltä ettei ajatustaan enään kulkisi ja sormet jähmettyisivät paikoilleen. Ryhdyin siis tähän ja taas jälleen yksi uusi haaste elämässäni.

Olen 14-vuotias tyttö Hämeenlinnasta. Minulla on tällä hetkellä vaaleat hiukset ja olen n. 165cm pitkä. Minulla on ollut syntymästä asti huulihalkio ja näkyvä syntymävika keskellä kasvojani, mutta jokaisella ihmisellä on oma persoonansa ja sitä täytyy arvostaa ja oppia elämään sen kanssa, vai..?
Harrastan lentopalloa ja ratsastusta ja olen muutenkin liikunnallinen ihminen ja olen harrastanut mm. jalkapalloa, pesäpalloa, sulkapalloa ja hiphoppia ja muita sen sellaisia. Mutta lentopallo on minulle se pysyvin ja tärkein, johon pyrin panostamaan täysillä ja täyttämään niin myös omat, niin myön valmentajienkin tavoitteet minua kohtaan.

Perheeseeni kuuluu pikkuveli, isosisko, isoveli(puoli) minulle silti kuin oikea veli, äiti, isä ja tietenkin perheeseen kuuluvat lemmikin: koira Max, kissa Miku, Hamsteri Jali ja kani Rusko. Kaikkia rakastetaan ja arvostetaan tasavertaisina ja pidetään huolta ja annetaan kullan arvoinen koti ja perhe.

Olen luonteeltani mukava ja ystävällinen, mutta joskus ehkä hieman kärsimätön. Mutta onneksi olen pitkäpinnainen ja siedän tilanteita kuin tilanteita ilman, että hermostun niihin totaallisesti jo parin minuutin sisään. Arvostan elämää ja sen jokaista asiaa, jokaista tietenkin erilailla, mutta pyrin luomaan positiivisuutta ja valoa pimeäänkin ja tekemään niin miten itse haluaisin minulle tehtävän. Arvostus muita ihmisiä kohtaan on todella tärkeää..mitä jos sitä ei olisi kenelläkään? Kaikki pyörisivät vain oman napansa ympärillä. On tärkeää arvostaa muita ja oppia tuntemaan erilaisia persoonia ja elämään erilaisissa tilanteissa, erilaisissa ilmapiireissä. Arvostusta voi osoittaa kuuntelemalla tai hiljentymällä esimerkiksi vanhempia ihmisiä tai muilla keinoilla, mutta muistakaa arvostaa niin elämiä, ihmisiä ja ennen kaikke elämäänne! Olette sen ansainneet.

Pidän hyvän huolen ystävistäni ja läheisistäni ja se tekee itsellekkin hyvää, mutta silti tulee muistaa pitää myös huolta itsestään. Ajatella ja pohtia mitä omassa elämässä tapahtuu ja mitä siinä voisi tapahtua. Toteuttaa haaveita ja elää niiden lumoissa. Mutta mitä ikinä elämässä tapahtuukin, olisi se sitten jotain huonoakin, ei tule koskaan antaa pimeän vallata itseään. Vaikka joskus tippuisikin maan pohjalle, voi sieltä nousta taas maan pinnalle auringon valoon! Pitäkää huoli itsestänne, mutta myös muista ja muistakaa kunnioittaa häntä, joka teille elämänne on antanut ja arvostakaa joka ainutta asiaanne ja päiväänne elämässänne. Meidän tulee pysyä lujina ja vahvoina myös vastoinkäymisissäkin ja luottaa siihen, että Jumala auttaa meidän ylös, taas maan pinnalle eikä jätä meitä heitteille. Olemme kaikki Jumalan lapsia ja niinä me myös pysymme, olemme aina turvassa Jumalan kämmenellä, jos vain uskomme siihen. Usko on meidän valttimme, mutta elämisen talvitsee myös muutakin; vahvuuden, hellyyden, arvostamisen, anteksiannon ja rakkauden.