Jo noin kolme viikkoa sitten menetin itselleni hyvin rakkaan ihmisen elämästäni, kummitätini. Vietimme eilen hänen hautajaisiaan surullisin tunnelmin, häneen muistoaan ikuistaen.

Hän oli aina niin iloinen ja positiivinen, kun voi ihminen olla ja jaksoi kannustaa muita omasta sairaudestaan huolimatta. Hänellä oli suuret kivut, mutta hän eli yksi päivä kerrallaan ja siinä toivossa, jotta näkisi hänen nuorimman lapsensa menevän kouluun. Hän rikkoi lääketieteen menetelmiä, sillä noin kuusi vuotta sitten, hänelle kerrotiin sairaalassa, että hän ei eläisi kauaa ja jokainen päivä voisi olla kohtalokas ja että hän ei näkisi nuorimman lapsensa ensimmäistä koulupäivää. Mutta toisin kävi. Hän taiseli ja sanoi aina kaikille ystävilleen ja läheisilleen, että elämä on elämistä varten ja jokainen päivä ja yö täytyy elää täysillä ja ikimuistoistaa.
Hän keräsi ympärilleen paljon ihmisiä ja hänen ympärillään hohti kuin siinä olisi ollut enkelin kehä. Kaikki hänen läheiset ja ystävänsä ihmettelivät, miten hän oikein pystyi tuohon, mutta joillekkin ihmisille jumala on antanut jaksamisen ja taistelemisen lahjana. Mutta kummitätini ei kuollut, hän vain nukkuu ja lepää rauhassa ja pääsee seuraavaan elämään, jossa tapaamme vielä uudestaan. Kadehtikoon ne ihmiset meitä, jotka eivät häntä tunteneet, sillä heiltä jäi kokematta täydellisen kummitädin, ystävän, siskon, serkun tai muun läheisen rooli täydellisen ihmisen rinnalta, joka jaksoi viimeiseen päiväänsä asti kehua muita ja iloita muiden puolesta ja kannustaa heitä ja elämään rohkeasti ja reippaasti ja taistelemaan pahojakin asioita vastaan.

Vietin itse paljon aikaa hänen kanssaan, varsinkin nyt näin hänen viimeisinä hetkinään, mutta silti tuntuu, että teinkö sittenkään tarpeeksi? Mitä olisinkaan voinut tehdä toisin? Hänellä oli ainutlaatuinen arvostamisen ja luonnollisuudet olemuksen kyky ja hän tiesi aina mitä teki. Huonot uutisetkin kuullessaan hän ei jättänyt itseään niiden varjoon, vaan eli niiden kanssa täysillä kaikkien vaikeidenkin aikojen läpi.

Tunne mikä minulla tällä hetkellä on, on sanoin kuvailematon. On oikein ikävöidä ja surra menetyksen jälkeen, jopa myöhemminkin, mutta mitä jos joskus unohtaakin sen mitä on menettänyt? Enkö silloin rakastanutkaan häntä oikeasti tai välittänytkään hänestä? Ei, en voisi elää ilman kummitätini muistoa sydämmessäni, sillä hänen muistonsa lämmittää ja auttaa minua ymmärtämään itseäni ja pääsemään yli vaikeistakin asioista. Hän ymmärsi minua ja auttoi minua ongelmissani ja elämäni esteissä, sillä hänelle oli helppo puhua mistä vain, sillä hän ymmärsi aina. Hänellä oli suuri sydän, suurin minkä olen ikinä nähnyt tai tuntenutkaan. Hänen ilonsa, lämpönsä, positiivisuutensa ja ystävällisyytensä tunsi jo kauas. Hän ei ikinä kiltänyt kipujaan, mutta ei myöskään antanut niiden vallata sisimpäänsä. Kummitätini piti myös blogia, joka on jo monen vuoden ajalta, joka kertoo hänen sairaudestaan ja elämästään sen ohella ja sen lisäksi neuleista, mitä hän jaksoi tehdä viimeiseen päiväänsä asti.
http://tiineuleet.vuodatus.net/ siinä on osoite kummitätini omaan blogiin, jota hän piti.

Mitä sitten opin häneltä? Opin että tässä maailmassa elämä on elämistä varten ja sen jokainen minuutti ja sekuntti täytyy elää täysillä jokaista hetkeä arvostaen. Elämässä tulee olla kärsivällinen, eikä saa antaa pimeän vallata sisimpäänsä. Vahvuus on Jumalan antama lahja, jota ei kaikilla ole, mutta se kenellä se on..arvostakaa sitä! Arvostakaa jokaista asiaa mitä teillä on ja älkää menettäkö uskoanne tai toivoanne missään vaiheessa!

Kummisetäni..en voinut olla itkemättä tänään, kun näin hänet kirkossa hänen nuorin lapsi sylissään itkien ja kaksi vanhempaa lasta vieressä, jotka olivat juuri menettäneet äidin. En voi kuvailla miltä heistä tuntuu, mutta heidän tulee olla vahvoja. He ovat kestäneet kaikki mahdolliset alamäet ja esteen mitä heidän elämänsä varrelle on tullut, mutta jossain vaiheessa tien päässä on se viimeinen este, joka on liian suuri ylitettäväksi.

Kummitätini eli onnellisena ja oli loppujenlopuksi tyytyväinen saatuvuksistaan, ja olin itkeä kun näin hänen ilon kyyneleensä, kun hän näki nuorimman lapsensa menevän kouluun ensimmäistä kertaa, jonka tähden hän oli niin kovasti taistellut. Tällä hektellä nuorin lapsi käy 2. luokkaa. Hänelle oli ylikaiken vaikeaa kertoa sairaudestaan nuorimmalle lapselle ja kun hän kertoi ja nuorin lapsi alkoi vallan itkeä äitinsä sylissä, ei kummitätini ollut siinä tilateessa helppoa olla. Kaikki lapset heidän perheessään menettivät liian nuorina äitinsä, enkä voi verrata omaa suruani ja ikävääni heihin. Mutta koskaan en tule unohtamaan hänen kasvojaan ja persoonaansa minun sydämestäni. Toista hänen kaltaistaan ja vertaistaan ystävää ei tule kukaan koskaan löytämään ja mitä kummitätinä tulee...hän oli niistä se täydellisin! Nyt hän saa levätä rauhassa Jumalan kämmenellä, jossa hänen on hyvä olla ja kulkea mukana meidän kaikkien sydämissä. Jonain päivänä tapaamme jälleen ja saan viettää aikaa hänen kanssaan, mutta aina...aina hän kulkee mukana sydämessäni, minne ikinä kuljenkin. Hänen ei tarvitse tuntea enään kipujaan..ehkä hänen onkin helpompi olla taivaassa Jumalan rinnalla, mutta silti sydämestäni puuttuu jotain suurta ja kaunista. Olet aina oma suojelusenkelini, lepää rauhassa!


Jumalan kämmenellä:                  Maa on niin kaunis:


Jumalan kämmenellä,                                    Maa on niin kaunis,
ei pelkää lintunen,                                      kirkas Luojan taivas,
Jumalan kämmenellä,                                  ihana on sielujen toiviotie.
ei pelkää ihminen,                                       Maailman kautta
kaikille tilaa riittää,                                    kuljemme laulain,

kaikille paikkoja on;                                   taivasta kohti matka vie.
Jumalan kämmenellä,
ei kukaan ole turvaton.                                Kiitävi aika,
                                                                vierähtävät vuodet,
Jumala meitä kutsuu,                                   vierähtävät vuodet,
nyt suojaan turvaisaan,                               
miespolvet vaipuvat unholaan.
Jumala meitä kutsuu,                                   Kirkasna aina, sielujen laulun
ja kantaa voimallaan,                                  taivainen sointu säilyy vaan.
milloinkaan ei hän hylkää,
lastensa kanssa Hän on,                               Enkelit ensin, paimenille lauloi,
Jumalan kämmenellä, 
                                 sielusta sieluhun kaiku soi:
ei kukaan ole turvaton.
                                           Kunnia Herran, maassa nyt rauha,                           
                                                                                    
kun Jeesus meille armon toi.   



Runo taivaisiin:

"Auringon viimeiset terälehdet
värjäävät elämäni taivaanrannan"

"Auringon ja kuun välissä
maan suloisessa syleilyssä
  -minä vaellan
"

"Kävelen pitkää hiekkarantaa, ajatukseni kauas kantaa,

tuuli hengittää niskaan ja kuiskaa kauniin soinnun,

lämpösi ja läsnäolosi täyttänyt sydämeni on,
pysy siinä ja ole mun"

"Rakkaus tää lähtee kuin lentämään, tuulien mukaan hengitykses perään,
tule takas ja sano rakas, mä oon tässä nyt ja aina"

"Vaik´mä lepäämään jäin, mä lennän ja oon sun sylissäin,
rakkautein mä sulle annan ja hellyyttäin pois en kanna"

"Nyt kyyhkysenä mä tuulien mukana lennän,
mutta luotas sun lemmen en pois voi mennä,
mä enkelten valtakunnas, Jumalan kämmenellä,
on elämä kuin valokehäs ympärillä"

"Sä luotani lensit, en kerennyt kunnolla edes hyvästellä,
kaipaan sua, en rakkauttas, lämpöös ja turvaas korjata voi edes enkelsiivillä,
lepää rauhassa ja levollisesti pilvies päällä,
seuraa ja suojele meitä täällä maan päällä"

"Odota hetki, mä vielä luokses tuun,
en sua elämään taivaaseen yksin voi jättää,
mä tuun, kunnes aika koittaa, mä seuraan sua ja pystyn taas tuntemaan
hellyytes ja lämpön rinnoissain ja rauhan sieluuni mä sain,
sydämein on sun, vie se sinne minne Jumalan kämmen sinun sielusi siirsi"

"Kohta sut jo nähdä taas saan, ja sydämemme yhdessä pysyy ainiaan,
suljemme ne rasiaan, rakkautta jakamaan kun se avataan,
siivillemme nousemme, kauniisti kaarramme ilmojen halki, sinun lämpös,
rakkautes, ystävällisyytes ja hellyytes perässä kulkee ain"

"Lepää rauhassa, lennä ilmojen halki ja etsi se mitä rakastat"

"Koskaan ei ole ollut aika sanoa sinulle hyvästi, vaan nyt oli aika sanoa näkemiin,
sillä et ole poissa, olet sydämessäin, jossa pysyt ainiain"

"Nuku nyt, niin jaksat herätä taas pirteänä, kaiken voittaneena, puhtaana
Jumalan ja enkelten siipien päältä"

"Vain ja ainoastaan sinulle, aina sydämessäin pysyväin kummitätini!"


-Rakastaen ja muistoasi kunnioitten ja hyväillen, kummityttösi Julia